Tässä Mette ja Wendy harjoittelevat Ankan noutoa vedestä. Molemmat olivat innoissaan pyydystämässä ankkaa ja saivat sen nopeasti otettua itselleen vedestä.Ankan nouto on mukavaa viilennystä helteiselle päivälle. Kumpikaan koira ei pelkää vettä, vaan poimivat kumiankan nopeasti.
Viime viikonloppuna Mette oli hoidossa Bean kanssa mummun huvilalla, kun muu väki oli kingcallejen club show:ssa.
Mette ei ole ollut aikaisemmin yökylässä mummulla tai muuallakaan kuin Toivon ja Wendyn luona. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Mette otti kaiken ilon irti helteisestä viikonlopusta. Se oli käynyt usein meressä, ja yhdessä vauhdikkaat koiratytöt olivat muutaman kerran livahtaneet huvilan pihasta läheiselle työmaalle katsomaan työmiehiä.
Kesälomalla on välillä aikaa hetki nauttia auringon paisteesta viltillä loikoillen. Levitimme tänään pihlajan alle peitteen ja tyynyjä, joissa oli mukavaa makoilla ja piehtaroida.
Bea ja Mette eivät jaksaneet pitkään makoilla rauhassa, vaan alkoivat leikkimään keskenään.
Voi, minne Metten pää katosi?
Näyttää siltä, kuin Bealla olisi valtava kita, johon mahtuu koko Metten pää ;)
Pienen levähdystauon jälkeen alkavat työt pihalla.
Puutarharetkeltä Blomqvistin taimistolle löytyivät puuttuvat kasvit nuoren kirsikkapuun juurelle.
Ennen istutustöitä maa on käännettävä tulevassa kukkapenkissä, rikkaruohoja kitketään muuallakin ja ensimmäiseksi leikataan pihan nurmikko.Mette tarkkailee aina lähettyvillä, kun pihalla tehdään töitä. 
Sitten alkaa tohina ruohonleikkurin ympärillä.
Kone on otettu esille vajasta ja pian aloitetaan nurmikonleikkaaminen.
Ruohonleikkaaminen on hieman jännittävää, varsinkin aluksi, kun konetta käynnistetään. Mette ei oikein ymmärrä mitä silloin tapahtuu, kun konetta nykäisee käyntiin nopein vedoin.
Ruoho on pidettävä lyhyenä, jotta punkit eivät viihdy pihalla. Ja onhan lyhyt nurmi muutenkin mukava, kun se kuivuu aamukasteen jälkeen nopeasti.
Kodin sisällä on tehty myös töitä ja järjestelyjä, kun siellä on alkamassa jälleen remontointi. Tästä sitten enemmän seuraavalla kerralla.
Tein Mettelle keväällä oman pannan. Suunnittelin sen niin ettei se ollenkaan kuluta kaulasta karvoja. Siinä ei ole hiertäviä saumoja tai solkia. Panta on juuri oikein kokoinen Metten kaulaan, ja se on valmistettu musta/kullan värisestä satiinista. Pannan molemmissa päissä on lenkit, joista se kiinnitetään remmiin. Sopivan kokoisen ja mallisen pannan löytäminen oli liian vaikeaa, joten täytyi itse ryhtyä suunnitelemaan sitä. Oikeanlaisen taluttimen löytäminen on yhtä hankalaa.
Mettellä ei ole omaa talutushihnaa tällä hetkellä, kun nuorempana käytetyt ovat liian hentoja ja kuluneitakin. Mettellä onkin lainassa remmi Bealta, jolla niitä on monta varalla. Bean ja Dannen remmit tuhoutuvat nopeasti, koska ne pureskelevat niitä innostuessaan.
Metten remmin täytyy olla riittävän tukeva, mutta lukko ei saa kuitenkaan olla sellainen, mikä tarttuu selkäkarvoihin. Mette voitti aikaisemmin Helsingin voittaja-näyttelyistä kaksi hienoa nahkaremmiä, joissa oli valmiina nimilaatat, mutta niissä on epäsopivat lukot. Näitä remmejä käyttävät tyytyväisinä lyhyt turkkiset Miisa ja Madde.
Mettelle sopivan taluttimen etsiminen jatkuu edelleen. Tosin kesäaikaan se liikkuu melkein koko ajan irti, joten talutushihnaa ei juurikaan tarvitse. Mette osaa liikkua hienosti myös vapaana.
Viikonloppuna oli kaunis ja aurinkoinen syysilma. Teimme pihalla syksyisiä pihatöitä. Monista puista on jo tippunut kaikki lehdet, joten haravoitavaa riittää.
Koiratkin osallistuvat omalla tavallaan pihan ruopsutteluun. Ne löytävät märästä maasta mielenkiintoisia hajuja ja välillä nekin kaivelevat maata tassuillaan. Kuvassa näkyy myös pikku-Wendy, joka oli käymässä päivähoidossa hetken aikaa. 
Tänään illlalla töiden jälkeen koirat ulkoilivat meren rannalla. Kaikille on kovin mieluista päästä rantaa juoksemaan ja nauttimaan luonnosta.
Syksyinen tuuli on voimakasta aivan niemen kärjessä. Metten tukka nousee pystyyn tuulessa. Nyt ei ole ollenkaan satanut, eivätkä koirat tulleet yhtään likaisiksi.
